Tämä artikkeli perustuu pitkälti hienon hienoon teokseen nimeltä The Fleece & Fiber Sourcebook. Tämän tietokirjan myötä on ollut hienoa saada teoriatietoa käytännön havaintojen tueksi. Sen myötä on tullut vastauksia kysymyksiin “miksi”.
Kutittaako villa? Kyllä se kutittaa! Ei kuitenkaan kaikkia, eikä varsinkaan aina.
Tämän yleistyksen kuulee usein villan yhteydessä “villa kutittaa”. Ja kutittaahan se, mutta voiko tämän yleistää? Minullakin on muistoja lapsuudesta; yhdet tumput kutittivat aina, niin myös yksi villapaita ja kaulaliina. Toisinsanoen kolme villavaatetta kutitti. Riittääkö se yleistyksen tekemiseen? Tarkemmin ajatellen on kyllä ollut aika monta villavaatetta enemmän, jotka eivät ole kutittaneet.
Miksi jotkin villavaatteet kutittavat ja toiset eivät?
Aloitetaanpa siitä, että eri lammasrotuja on olemassa reilusti yli 1000. Jokaisella rodulla on erityyppinen villa ja myös jokaisella yksilöllä on erilainen villa. Siis reilusti yli tuhat erityyppistä villaa ja yksilölliset erot siihen päälle. Ajatellaan vaikka ihan meidän ihmisten hiuksia. Kaikilla meillä on hyvin erityyppiset hiukset. Joillain on ohuet, hennot ja pehmeät, toisella kovat ja karkeat, kolmannella tuuheat ja kiharat jne, jne. Tätä ajatusta seuratessa voi jo vähän arvella, miksi osa villavaatteista ei kutita.
Kova ja karkea kutittaa, pehmeä ja hieno ei.
Villassa on siis varsin suuri merkitys sillä, minkälaista se on. Kova ja karkea villa arvatenkin kutittaa. Pehmeä ja hieno villa taas ei kutita. Olemme tottuneet puhumaan vain yleistäen villasta, ottamatta huomioon näitä hyvinkin suuria eroja sen sisällä. Merinosta on varmasti kaikki kuulleet ja se, aivan ansaitusti, on hyvässä maineessa villoista puhuttaessa. Se onkin erinomainen esimerkki kutittamattomasta villasta.
Karkea villa on myös kovempaa ja jäykempää ja näin ollen se aiheuttaa herkemmin kutittamista. Pehmeä villa harvoin kutittaa. Villakuidun rakenne on hienoa ja taipuisaa. Meissä ihmisissäkin on toki yksilöllisiä eroja ja toiset ovat herkempiä tälle kutitustekijälle.
Jokaiselle eri villatyypille on erinomaiset käyttökohteensa. Pehmeää villaa kannattaa suosia, kun on kyse ihon herkimmillä alueilla pidettävistä vaatteista. Karkeampi villa on kestävämpää, ja se toimii erinomaisesti vaikkapa matoissa tai laukuissa.
Muitakin syitä löytyy
Toki on olemassa muitakin syitä sille, miksi villavaate voi kutittaa. Ne syyt eivät sinänsä liity itse villaan kuituna. Lampaan erittämälle lanoliinille voi olla allerginen ja mikäli villavaatteessa jäämiä lanoliinista, siitä saattaa saada oireita. Lanoliini on lampaan erittämä öljy, joka pitää sen ihon pehmeänä ja villan vettähylkivänä. Lanoliinia käytetäänkin yleisesti kosmetiikkateollisuudessa.
Teollisesti käsitelty ja värjätty villa taas sisältää erilaisia kemikaaleja, jotka saattavat aiheuttaa kutitusta. Nämä syyt ovat allergian aiheuttamia. Villakuitu itsessään ei allergisoi. Ethän ole omille hiuksillesikaan allerginen.
Villankäsittely vaikuttaa
Villankäsittelyllä on myös merkitystä villavaatteen kutittavuuteen tai kutiamattomuuteen. Kammattu villa on lankana pehmeämpää, kuin karstattu villa. Kampalangassa villan säikeet on kammattu samansuuntaisiksi. Karstalangassa säikeet risteävät. Jos käytetty villa on karkeaa, villanpäät “tökkivät” karstalangassa herkemmin aiheuttaen kutittamista. Hienossa villassa kampalangan ja karstalangan pehmeyseron kyllä huomaa, mutta karstalankakaan ei kutita.
Villalla ja villalla on merkitystä
Villavaatteissa käytetyissä villoissa harvoin eritellään rotuja, minkä villoista vaate on tehty. Eikä se usein ole valmistajan tiedossakaan. Merino lienee poikkeus tähän, sillä se on lyöty markkinoilla läpi brändinä. Merino on siis lammasrotu. Se ei kuitenkaan suinkaan ole ainoa pehmeä villakuitu. On olemassa monia muitakin lammasrotuja, joiden villa on pehmeää.
Villojen hienouden ja karkeuden määrittelyyn on olemassa asteikot. Niiden avulla on määritelty eri lammasrotujen villojen hienoutta. Kuitenkin rodun sisälläkin on vaihteluita, sillä yksilölliset erot ovat olemassa. Myös samalla yksilöllä voi olla eroa villan laadussa eri tekijöistä riippuen. Esimerkiksi karitsointi vaikuttaa villanlaatuun heikentävästi hetkellisesti. Ympäristötekijöillä, ruokinnalla ja terveydellä on vaikutusta villan laatuun. Joillakin roduilla on kahdenlaista villaa; hyvin pehmeä alusvilla ja hyvin karkea päällysvilla. Roduittain pystyy kuitenkin määrittämään vaihteluvälin, joka asettuu asteikolla hienompiin ja karkeampiin villoihin.
Erilaisille villoille on kuitenkin olemassa mainiosti eri käyttötarkoituksia. Villalla on ylivertaisia ominaisuuksia sen hienous- tai karkeustasosta riippumatta.
Lammasroduista Suomessa
The Fleece & Fiber Sourcebook -teokseen on päässyt ainakin seuraavia Suomessa kasvatettavia lammasrotuja:
Suomenlammas – parhaimmillaan TOP20 rodussa hienossa villassa ja joka tapauksessa vähintään keskihienoa villaa.
Gotlanninlammas – suuri alueellinen vaihtelu villanlaadussa. Uusi-Seelanti/Pohjois-Amerikassa kasvatetut lampaat TOP20 joukossa hienossa villassa, Briteissä kasvatetut lampaat karkeimmassa luokituksessa.
Texel – karkea
*päivittelen listaa vielä, kunhan teoksesta osuu silmiin lisää rotuja
Teoksessa on esitelty yli 200 eri villakuitua. Suomesta löytyy monia muitakin lammasrotuja, kuin mitä teoksessa on esitelty. Kansallisista alkuperäisroduistamme kirjassa on esitelty vain Suomenlammas. Valitettavasti Ahvenanmaanlammas ja Kainuunharmas eivät ole päätyneet teokseen.
Voimme kuitenkin olla ylpeitä Suomenlampaan villasta!