Lampaat voivat täällä mainiosti. Syksyn karitsat kasvavat kohisten ja muutkin ovat aika tyytyväisen oloisina lampoloissa – joita meillä on nyt jo kolme!. Siinä on oma viehätyksensä, kun lampaat tuodaan laitumilta sisälle ja ovat siinä ihan “käden ulottuvilla”. Keittiön ikkunasta näkee meidän uusimpaan lampolaan sisälle, mikä on jotenkin niin ihanan rauhoittavaa. Lampaat myös seurailevat pihalla tapahtuvaa liikehdintää ja välillä joku määkäisee jonkun nasevan kommentin.
Lampuri on taas puuhaillut villojen kanssa. Uusimpana hankintana on kuivauskaappi, sillä kesän lämpimien ilmojen loputtua villojen kuivuminen pysähtyi kuin seinään. Sen myötä koko villankäsittely pysähtyi. Kuivauskaappi löytyi käytettynä yhdeltä ystävältä ja se toimii villan kuivauksessa paremmin, kuin hyvin. Homma luistaa taas. Huovutusvillaa myllytetään myyntiinkin asti. Siitä vain on jostain syystä perin vaikeaa saada todenmukaisia kuvia. Jotenkin kuvasta häviää se todellinen väri. Tämän vuoksi ei ole tullut tuonne meidän uuteen tilamyymälään tullut laitettua niitä vielä tarjolle.
Huovutusvillat ovat tosin niin kutsuvan ihanan näköisiä, etteihän niistä pysty pitämään näppejään irti. Aina, kun saa hyllyn täyteen herkullisia huovutusvilloja, se kyllä hupenee hyvin nopeaan… Äskenkin oli ihan pakko tehdä parit huopatohvelit. On ne niin ihania. Huovuttaminen on jotenkin terapeuttista; siinä keskittyy vain juuri siihen hetkeen ja tekemiseen ja lopputulos on jotain konkreettista.
Kukkasia on tullut nyt myös huovutettua ihan uutena asiana. Tekeillä on myös laukkuja. Voi, kun voisi aina vain huovuttaa!
Tässähän sitä huovutusvillaa on, osa siitä.
Myyntikeikkaa tässä pukkaa, joten tuota huovutusvillaa pääsee näkemään ihan livenäkin!
