Aika tarkalleen vuosi sitten tämä lampuri otti haparoivia ensiaskeleita huovutuksen maailmaan. Eräs taidokas ystävä auttoi alkuun. Hänen luonaan kylppärin lattialla syntyi ensimmäiset punaiset huopatossut. Ne kyseiset tossut on edelleen päivittäisessä käytössä näin talvisaikaan ja nytkin jalassa, kun tätä kirjoitan. Kerrassaan mainiot tossut siis!
Sen jälkeen alkoi itseopiskelun aika. Yrityksen ja erehdyksen taktiikalla lähdin taitoja kartuttamaan. Tähän huovutukseen pitää saada semmoinen näppituntuma, jota ei saa kuin tekemällä. Huovutuksessa oli myös paljon haastetta tällaiselle hätäisen luonteen -ihmiselle, sillä siinä kiirehtimällä tulee vain sutta ja sekundaa. Todellakin pätee sanonta, “hitaammin olet nopeammin perillä”.
Ilokseni voin kertoa – jälleen kerran, että kaikkea oppii, jos oikeasti haluaa! Taidot ovat vuoden aikana karttuneet ihan huimasti. Netin syövereitä on aiheeseen liittyen pengottu urakalla. Lisää taitoja lähdin kartuttamaan aiemmin syksyllä huovutuskurssille. Sieltä on tullut jo työkalupakkiin lisää tekniikoita, joita sormet syyhyävät päästä toteuttamaan, kunhan aika tässä antaa myöten.
Nyt syntyviin tossuihin on saatu malli ja huovutuksen tiiviys kohdilleen – eli vankka perusta. Opettelun ja kokeilun alla on erilaiset kuosit ja koristelut.
Huovutus on ihanaa!