Jo perinteeksi on muodostunut näin vuoden päätteeksi alas istahtaminen ja lammastilan tapahtumien kertaaminen. Samalla alustavasti suunnitellaan uuden vuoden kujeita.
Kulunut vuosi oli kiva vuosi! “Ensimmäisinä kertoina” mainittakoon lemmikkilampaiden vuokraus. Tätä ennen ei olla oikein lämmetty tälle touhulle, mutta nyt oli aika kypsä. Kokemukset olivat oikein hyviä ja molemmissa paikoissa hoidettiin hyvin lampaat. Perin tyytyväisiä olemme. Emme edelleenkään mitenkään suurin mitoin tähän touhuun lähde, joten taitaa tulla vakipaikat näistä niin kauan, kuin kesälampaita meiltä haluavat.
Ensimmäisinä kertoina käsityön saralla on mainittava erityisesti vällyt. Kummallisen mukavaa puuhaa se on! Vällykurssin lisäksi tuli käytyä turkisasuste-kurssi ja kotonakin on väkerretty sekä vällyä, että turkispantoja ja vauvantossuja. Huovutuksen puolella taidot on karttuneet niin, että itsekin sen jo huomaa. Sen myötä pystyy tekemään jo enemmän erilaisia asioita, kun kerran osaa! Kyllä käsitöiden tekeminen vaan on mukavaa puuhaa. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä tekisi enemmänkin: sellaista hyödyllistä, johon huopa sopisi materiaaliksi kuin nenä päähän.
Ensimmäistä kertaa meillä oli myös lankoja jälleenmyynnissä. Tästä asiasta tykkäsin erityisesti ja katsotaan, josko löytyisi jotain jälleenmyyjää edelleen meidän langoille! Juuri nyt on tilanne lankojen suhteen se, että valtaosa varastosta on myyty ja jäljellä oleva erä myydään itse. Uudet langat sen sijaan ovat ajatuksissa ja siitä erästä sitten riittäisi jälleenmyyntiin. Kunhan tässä vaan saa pohdittua minkälaista lankaa oikein haluaisikaan teettää.
Ensimmäistä kertaa aloimme myymään lihaa REKO-ringeissä. Tämäpä olikin mahtavan mukava kokemus! Myyntitapahtumissa asiakkaiden lisäksi yksi iso kiva asia on kolleega-myyjät. Siellä tutustuu mitä mukavampiin ihmisiin.
Kotitilalla päätimme muuten viettää historiamme ensimmäistä kertaa sellaisen kesän, ettei siihen kasata hirveää määrää erilaisia projekteja normiarjen lisäksi. Tähän asti on ollut pakko, sillä mitäänhän ei ole aiemmin ollut valmiina. Sen myötä jätimme pop-up kahvilan pidotkin viime kesältä suosiolla pois. Ensi kesänä sitten! Ainoa erillinen projekti oli petoaidan pystytys. Nyt se on pystyssä ja helpottaa meidän laidunnuksia jatkossa.
Karitsointeja meillä oli taas kaksi: kesäkuussa ja syyskuussa. Molemmat karitsoinnit menivät hyvin ja syyskuun karitsoinneista on erikseen mainittava, että ensimmäistä kertaa meillä ei ollut yhtään tuttipullokaritsaa! Tämä tuntuu oikein hyvältä ja sopivalta rytmiltä meille ja taidamme toteuttaa ensi vuonna samanlaiset karitsoinnit. Eipähän palele ketään tuossa vaiheessa.
Ensimmäistä kertaa tulimme myös sen ikävän asian äärelle, että vanhemmasta päästä oli pistettävä lampaita pois. Se on kuulkaa äärettömän surullista. Näihin villapalloihin kiintyy niin kovin. Ossi-pässi jouduttiin lopettamaan n. kuukausi sitten. Ennen niin komea ja voimakas pässi alkoi olla enää kuihtunut varjo. Syykin sitten selvisi, sillä hampaita oli tippunut suusta jo monta ja moni hammas heilui tippumista enteillen. Ei ollut enää pässinarvoista elämää se. Kesäkuun karitsoinnissa myös yksi vanhempi uuhi pääsi aika heikkoon kuntoon, sillä ikä vaan tekee tehtävänsä. Tarkoitus oli jättää näitä ihania vanhempia uuhia lampolamummoiksi nuorempia kaitsemaan, mutta kuivan kesän surkea rehutilanne pakotti toisenlaiseen ratkaisuun. Toisinaan on taivuttava luonnon edessä.
Mukaviin asioihin kuuluu meille muuttanut toinen hiirikissa Noppe. Noppe, kuten Tuksukin, on kodinvaihtaja. Se tuli meille Eläinsuojeluyhdisyksen kautta. Tuksun kanssa nyt pitävät hiiret lampolasta poissa. Kaverukset niistä heti tulikin, onneksi! Ja jos mietityttää miten kissat tottuvat lampaisiin, niin ihan samantien -ei mitään ongelmaa.
Perinteinen joulu-tour tuli tehtyä ja heiluttua myymässä tuotteita siellä ja täällä. Tällä kertaa halusin käydä erilaisissa paikoissa haistelemassa tunnelmaa. Ihastuin suuresti Tallipihaan. Olen aina tykännyt Tallipihan tunnelmasta ja siellä onkin tulltu vierailtua asiakkaan roolissa aina silloin tällöin. Nyt olin ensimmäistä kertaa myyjän roolissa ja eiköhän Sillanpään Lammastila tulla näkemään siellä jatkossakin. Ihana, aivan meidänoloinen paikka!
Lampolassa huolet ja murheet unohtuvat, sekä kiire hellittää. Sillä vaan on uskomaton vaikutus, kun lampaat tyynenä oljilla silmät sirrillään rauhassa märehtivät porukalla. Joku niistä tulee lampurin luokse ja haluaa rapsutusta, sekä painautuu vasten, ikäänkuin halaamaan. Joku toinen tulee maistelemaan vetoketjua ja nyppii vähän hiuksiakin. Kohta jo rapsuttavasta kädestä kilpaillaan. Siinä tulee tovi jos toinenkin vietettyä lampaiden seurassa ihan vaan seurustellessa ja rapsutellessa. Aiemmin mainitun Tallipihan emäntä tuumasi, että kaikki hänen tuntemansa lampurit ovat niin iloisia ja positiivisia. Tässä syy.
Vuoden lopuksi haluan kiittää lämpimästi aivan sanoinkuvaamattoman ihania naapureitamme, kylän toista lampuria vaimoineen, maailman parhaan kylän väkeä muutoinkin, “luottoisäntäämme”, joka meille aina rehut kääräisee niin nättiin pakettiin, että! Lemmikkilampaidenpitäjiämme, Kahvila Augustan kerrassaan upeaa emäntää, kaikkia meidän lampaille rehua tuottaneille – olette arvossa arvaamattomassa! Kiitos yhteistyökumppaneillemme, jotka mahdollistavat toimintamme. Sokerina pohjalla asiakkaitamme, ilman teitä ei olisi meitä. Kiitos!
Kiitos kuluneelle vuodelle, olit kiva!
